Happiness is a warm gun

Syömässä Rodiziossa

Ei mitään uutta auringon alla. Tänään tosin kalenteria katsoessa tuli erittäin hyvä fiilis, kun tajusin minkälainen meininki viimeiselle vajaalle kahdelle kuukaudelle tulee olemaan. 14 koulupäivää ja 3 koepäivää sisältäen 4 koetta joiden jälkeen ensin 3,5 viikkoa lomailua Afrikassa ja kolme lisää Suomessa. Toimii. Reissusuunnitelmat täällä alkavat hiljalleen myöskin hahmottumaan muotoonsa. Ideana on ensin kokeiden jälkeen suunnata noin viikoksi pohjoiseen Victorian putouksien tietämille. Ennen tätä poikkeamme johonkin suurelle game reservelle tsekkaamaan vielä viimeiset ja eniten odotetut eliöt. Toiveissa on ainakin norsun, leijonan ja tietysti heti alussa tavoitteeksi otetun gepardin näkeminen. Voi olla, että lentoa joutuu viivästyttämään jos tuota eläinten kuningasta ei näe, on sitä sen verran jo tullut hypetettyä.

Victorian putouksilla tarkoitus on ainakin hypätä benjihyppy ja kokeilla white water raftingia, joka siis lyhyesti sanottuna tarkoittaa kumiveneellä laskemista koskea alas. Erinäisten lähteiden mukaan kyseinen paikka on yksi maailman parhaista ja samalla vaarallisimmista kohteista harrastaa tätä akviteettia, joten luonnollisesti sitä pitää kokeilla. Huhuja on liikkunut myös 'Booze Cruisesta', jolla siis seilataan paatilla sambesilla ja samalla 'nautitaan virvokkeita'. Suomalaiseen luonteeseen tämä meininki vetosi heti, joten ehkä sitäkin tulee kokeiltua. Ei oo rahasta kiinni vai miten se meni.

Mosambik (lehtikuva)

Pohjoisen reissun jälkeen ideana on ottaa pari päivää lepoa Gaboronessa ja lähteä Mosambikiin totaaliselle rentoutusreissulle. Kaiken maailman kännykät ja läppärit jäävät Gabsiin, säkkiin otetaan mukaan malarialääkkeet sekä parit wifebeaterit ja lähdetään kohti Mosambikin autioita rantoja hammockiin miettimään suuria ja syvällisiä ajatuksia.

Flaming lamborghini

Koulupuolella on selvää gonahdusta (anteeksi armeijatermi) havaittavissa. Vähän on tosin pitänyt panostaa jo, sillä meillä on ollut muutama välikoe. Erityisesti basic instrumental skillien testin takia meinasin jo menettää yöunet, kun kokeessa vaadittiin Phil Collinsin One More Nightin melodian soittaminen oikealla kädellä ja vasurilla soinnut. Mitähän tässä nyt on 15 vuotta vasta pianoa tullut soitettua. Koe sisälsi myös nokkahuilubiisin ja prima vista -laulun, mikä ihan totta puhuen oli erittäin haastava. Kappale alkoi mm. mukavalla sekstihypyllä ja käytti kaikkia asteikon säveliä. No, 85% on ihan hyvä tulos. Setswanassa sain opettajalta erityiskiitoksen testin loppuun: "very good NICO, keep it up!". Ehkä olisi sittenkin pitänyt valita kielitieteilijän ura musiikin sijaan, tuntuu aika helpolta touhulta. Lauseet tosin ovat vielä tasoa 'söin kanaa kello kolmelta' ja 'kolme koiraa juoksevat', mutta kuitenkin.

Totuus kylävierailuista, pilkittyä tulee 60% ajasta

Suomessa on kuulemma jo satanut lunta. Oon vähän kateellinen. Vähän vaan.