Palataanpa kuitenkin viime sunnuntai-iltaan aluksi. Kolme kappaletta Niemisiä ja yksi Selkilä tulivat siis moikkaamaan meikäläistä tänne Gaboroneen torstaiaamuun asti. Menin tietysti seuruetta vastaan yhdeksän jälkeen huoltoasemalle, johon Intercapen oli määrä saapua. Luonnollisesti bussi oli sen 45 minuuttia myöhässä, mutta sainpahan sinä aikana tilaisuuden tutustua jälleen yhteen taksikuskiin, joka lupasi saada koko porukan ja matkatavarat mahtumaan toyota corollaansa. Velhon vikaa selvästikin äijässä, sillä kaikki kamat ja ihmiset todella mahtuivat sisälle. Ennen lähtöä Mokolodi Houselle haettiin vielä Debonairista pizzat ja päästin porukat nukkumaan, kuulemma 33 tunnin matkustaminen teki vähän tiukkaa.
Maanantaina tutustuttiin yhdessä yliopiston kampukseen ja Las Vegasin asuntoloihin. Sain myös muutaman pokkarin, tonttulakin tulevia (todennäköisesti yhden hengen) pikkujouluja varten (onneksi Juhuun vastaaviin enää 2 kuukautta!), kauan kaivatun mp3-soittimen, ulkoisen kovalevyn täynnä leffoja sekä surullisen kuuluisan säkin täynnä salmiakkia / lakritsia, jota tällä hetkellä ei tee edes mieli vilkaista myöhemmin kerrottavasta syystä. Kampuksellehan sinänsä hirveästi ei ole näytettävää, joten kävelimme lähinnä sen läpi suoraan Riverwalkille tarkastamaan päivän meiningit. Aluksi päädyimme käymään tutussa ja "turvallisessa" Linga Longassa syömässä, jossa päädyin ottamaan pihvin ja sen kylkeen jonkin sienikastikkeen. Maistuvan aterian jälkeen suuntasimme perisuomalaiseen tapaan topsiin. Olihan sitä pari viinipulloa saatava näin loman kunniaksi. Laskuna ihan kunnioitettavat 52 euroa, hyväksyttäneen. Kello alkoi lähenemään jo kuutta, joten otimme taksin Game Cityyn ideana käydä ruokakaupassa iltapalaa sun muuta pientä ostamassa. Muutaman guinnessin jälkeen O'Haganissa lähdin itse takaisin yliopistolle, kun muu seurue lähti viettämään iltaa Mokolodi Houselle.
Kämpillä sain loistavan idean alkaa syömään jo pitkään odotettua salmiakkipepeä. Seuraava yö menikin tunnin välein heräillessä aivan järjettömiin vatsakramppeihin ja erittäin heikkoon oloon. Todennäköisesti syynähän siis toki oli Lingan sienikastike, mutta mukavasti sain salmiakin assosioitua tähän olotilaan. Katellaan puolen vuoden päästä jos maistuisi taas. Nyt tällä hetkellä (torstai-ilta) homma alkaa osoittamaan laantumisen merkkejä, mutta viimeiset kolme yötä ovat olleet suoraan sanottuna aika helvetillisiä. Kyllä tämä tästä.
No kuitenkin, tiistaina lähdin käymään porukoiden 5 tähden luksuskämpillä Mokolodissa. Melko upea paikka ja rauhassakin sai olla, olikohan 3 muuta vierasta paikalla. Käytiin game drivella ja nähtiin perusimpalat, -kirahvit, -paviaanit ja -seeprat joiden lisäksi muutama virtahepokin. Ajelun jälkeen syötiin reserven omassa ravintolassa. Hieman harmitti lähteä pastalinjalla liikenteeseen, kun pihvit ja pihvikastikkeet näyttivät niin julmetun hyviltä, mutta en halunnut ottaa yhtään enempää riskejä. Toki ihan hyvää pastakin oli, mutta (#&/(#&%)#. You know. Loppuilta meni lodgella hengatessa ja biljardia pelatessa.
Aamusta lähdimme kiipeämään isän ja veljen kanssa Kgale hillille. Taisi olla yliluonnolliset voimat puolella, kun nousu ei tuottanutkaan sen suurempia vaikeuksia kuin oletin. Hienot näkymät sieltä edelleen olivat. Mäeltä palattuamme suunnistin kohti apteekkia ostamaan jotain sopivaa rohtoa, joka löytyikin sopivaan 4 euron hintaan ja "toimii heti". No jaa, ei siitä ainakaan haittaa ole ollut. KFC:stä vielä ranut ja burgeri naamaan ja oli aika hyvästellä veli ja sisko jälleen pariksi kuukaudeksi. Perheen konkarit lähtivät vielä allekirjoittaneen matkaan hakemaan muutamat laput ja kirjat Suomeen vietäväksi sekä käymään yliopiston lahjatavarapuodissa. Voin vain kuvitella miltä rehtorit Nieminen & Selkilä näyttävät hupparit / pikeepaidat päällä, joissa lukee teksti 'University of Botswana'. Eipä siinä, senioriväki lähti myöskin takaisin lodgelle ja itse jäin nukkumaan ja lepäilemään. Tänään piti lähteä arvostelemaan Molepololen musiikinopiskelijoiden tutkintoja, mutta eihän siitä tässä kunnossa tullut mitään joten jäin lepäilemään kämpille. Jäi vähän nakertamaan, kuulemma aika hieno reissu oli.
Ps. jos joku haluaa lähettää postikortin tänne (yes, i'm talking especially to you ms bdx) niin alta löytyy osoite, piristäisi kummasti arkea:
Nico Nieminen
University of Botswana
Office of International Education and Partnership
Private Bag 0022
Gaborone, Botswana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti