The City of Blinding Lights Part 3

Kirjoitan tätä tekstiä Intercapen bussissa matkalla takaisin Gaboroneen. Telkkarista tulee Darwinin evoluutioteorian ’vääräksi todistava’ animaatio, jossa piirrostiikeri kertoo asian todellisen laidan. Ei tästä sen enempää..

Meinaa lähteä jo hieman käsistä tämä 10 päivän lomasta kirjoittelu, tekstiä kohta enemmän kuin kahden kuukauden Botswanassa oleilusta. Tahtikin on ollut aika hirmuinen aiempaan verrattuna. Part 3 jääköön siis viimeiseksi. Pitkä kirjoitus tulossa:

Torstaina oli erinäisten tuliaisten (apinaa, kummituseläintä tai gepardin häntää en valitettavasti pysty toimittamaan. Pahoittelut asianomaisille) ja omien, ns. tarpeellisten hankintojen päivä. Läheltä löytyi muutama oikein mukava tori, jonne satuimme ilmaisen hyvään aikaan. Jokainen myyjä halusi olla paras kaveri ja tavarat olivat kaikissa kojuissa special price ja vain meille! Voitteko uskoa? No kuitenkin, mitään tiettyä kamaa ei ollut hakusessa, joten ensimmäinen tunti meni kierrellessä paikkaa (en ole muuten varmasti ikinä shoppaillut niinkään kauaa, uskomatonta. Tulevaisuutta ajatellen jos haluatte seuralaisen sinne stokan hulluille päiville niin soittoa mr. Salakarille. Äijä menee keskivertonaisesta tässä asiassa, ei mitenkään sukupuolistereotypisesti ajateltuna tietystikään) ja seuraavan vartin aikana tuli torihankinnat tehtyä. Jostain olin etukäteen lueskellut muutamia tinkausvinkkejä, mutta lähdin raa’alla taktiikalla eli about 70% pois alkuperäisestä hinnasta, josta voin tulla vielä 10-15 prosenttiyksikköä vastaan. Jos ei kelpaa niin kolmen metrin päässä seuraavassa putiikissa on aivan samat tuotteet tarjolla. Mukaan tästä mestasta tarttui pari seinäkoristetta, muutama afrikkapaita (mm. alla näkyvä gepariaiheinen, paras ostos ikinä!) sekä tarkasti valikoidulle henkilölle ostetut tuliaiset.

Long Streetin (pääkatu) varrella oli muutama aamulla netistä bongattu musiikkiliike ja Pan-African market, jossa oli luonnollisesti myöskin paikka käydä. Jälkimmäisestä tutustuimme mukavaan ja asiantuntevaan herrasmieheen, jolta löytyi valikoimasta himoittu kaikukopallinen mbira (sormipiano, google it) ja keskikokoinen djembe lähes pilkkahintaan. Perinteisenä kikkana tutustuimme tuotteisiin, esitimme tarjouksen, kuuntelimme vastatarjouksen ja lupasimme palaavamme seuraavana päivänä takaisin (käytiinkin jopa loppuviikosta uusiksi ja ostin kyseiset soittimet). African music storesta taasen ostin muutaman halvemman mbiran. Upeita soittimia. Loppupäivä menikin aika lailla hotellilla rentoutuessa ja telkkaria seuratessa.

Perjantaina lähdimme satamaan kävelemään ja hankimme liput robben islandille. Nimi tulee muuten siitä, että saarella oli ennen valtava määrä hylkeitä. Pahimpana pelkona oli 100 ihmisen turistimeri yhden oppaan perässä ja villeimmissä toiveissa vapaa tutkiskelu. Kuten arvata saattaa niin ensimmäinen vaihtoehtohan siinä toteutui. 25 minuutin matka saarelle lautalla oli tosin mukava kannella meri-ilmaa fiilistellessä. Perille saavuttaessa meidät ohjattiin välittömästi busseihin, jossa yllätys yllätys oppaan mikki ei toiminut ja suhteellisen hentoääninen naishenkilö yritti huudella tiukkoja faktoja saaren historiasta. Jotain jäi jopa mieleen, esimerkiksi poliittiset vangit olivat tarkemmin vartioidussa laitoksessa kuin murhaajat ja vastaavat sekä jokaisella vangilla oli oikeus vain yhteen vierailijaan puolen vuoden välein ja silloinkin lasin läpi puolen tunnin ajan. Karua meininkiä. No, jopa ryhmästä japanilaisia kameroineen selvittiin, hengailtiin satamassa, syötiin ja lähdettiin hotellille.

Lauantaina olin napannut itselleni pienen flunssan ja jäin aamupäiväksi hotellille juoman pikakahvia sekä kirjoittelemaan blogia ja postikortteja. On muuten hiton vaikeeta jos kliseitä yrittää välttää. Olkaa tyytyväisiä jos edes jonkun version saatte perille Suomeen, parhaani olen yrittänyt. Iltapäivästä lähdettiin 2010 futiksen MM-kisoja varten rakennetulle stadionille seuraaman Ajax Cape Townin futismatsia Pretorian yliopistoa vastaan. 68 000 betonirakennelmassa oli paikalla ehkäpä 1000-1500 innokkainta fania ja tunnelma oli sen mukainen. Peli oli kuitenkin ihan viihdyttävä (lopputulos 1-5). Illasta suuntasimme kohti long streetin pubeja livemusiikin toivossa. Sopiva loukku löytyikin irkkupubin muodossa, jossa tosin 3 euron sisäänpääsyn maksettuamme pettymys oli melkoinen. Sähkörummut ja laulu olivat ainoat livenä tulleet elementit, muut kuuluivat suoraan taustanauhalta. Ensimmäisen setin loputtua Queenin crazy little thing called loven totaalisen murhaamiseen oli aika lähteä pois ja vähän äkkiä.

Sunnuntaina oli viimein vuorossa käynti viinitilalla. Groot Constantian viinitila on Etelä-Afrikan vanhin ja täytyy sanoa, että aivan uskomattomat puitteet valmistusprosessille tilalla oli. 4 euron hintaan sai opastetun kierroksen viininvalmistuksesta ja 5 eri tuotteen maistelun. Luonnollisesti kun makuun pääsi niin kaupan kautta oli käytävä muutama pullo hakemassa. Suurena ideana vielä tässä vaiheessa on säästää molemmat jotain tiettyä special momentia varten, mutta saa nähdä. Kunhan korkki ei aukea ennen jotain BRA:n haalaribileitä niin kaikki on hyvin. Paluumatkalla käytiin vielä rannan kautta, kiva tunne pitkästä aikaa.

Maanantaina Pyry lähti sukeltelemaan haiden kanssa kun taas itse jäin pihistelylinjalla kaupungille pyörimään. Kuulemma hieno reissu oli, pari haitakin jopa näkyi. Itse epäilen fisuja  delfiineiksi tai isoiksi lahnoiksi, mutta antaa kaverin rakennella pilvilinnoja. Oma päiväni meni aika leppoisasti kahvilan terassille istuessa, kahvia imaillessa ja maailman menoa miettiessä.

Tiistaina lensimme aamusta Johannesburgiin ja vietimme yön siellä. Ei siitä enempää, aika kurja paikka, en tykännyt. Nyt pitäisi palata taas arkeen vielä vajaaksi 9 viikoksi, jolloin viimeinen koe on takana ja Mosambikin biitsit edessä. Puolet jo Afrikkaa takana, Suomessakin ollaan jo aivan kohta!