The storm is coming
Paljon ei ole tapahtunut sitten viime postauksen. Tunneilla on tullut silloin tällöin käytyä, tosin näinä päivinä ihmettelen yhä enemmän miksi. Tämä viikon aikana on vahvistunut jo ennestään käsitys siitä, että näistä neljästä kurssista yksikään ei ole hyödyllinen jatkon kannalta. Setswanan kielen opiskelu on yhtä tyhjän kanssa tulevaisuutta ajatellen ja erityisesti nyt kun tunneilla käydään läpi substantiiviluokkia ja adjektiivien prefixejä niin alkaa väkisinkin ihmettelemään elämän tarkoitusta. Esimerkiksi jos haluaa sanoa, että "isälläni on ruskeat hiukset", joutuu selailemaan kolmen taulukon läpi erinäisiä päätteitä etsien vain todetakseen, että 'ruskea' sattuu olemaan epäsäännöllinen sana, joka kumoaa kaikki edelliset säännöt muodostaen näin kokonaan uuden lauserakenteen. Vedän takaisin edellisessä tekstissä olleen morkkauksen kielitieteilijöitä kohtaan. Ymmärrän nyt tuskanne.
Basic instrument skillsien kurssilla on muodostunut tavaksi 1,5 tunnin "omatoiminen opiskelu", mikä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että Dr. Phibion käväisee tunnilla 5 minuuttia alusta ja 5 minuuttia lopusta: 'do whatever you want, haha' ja äijä lähtee "kokoukseen", eli kahville heittämään läppää muiden opettajien kanssa. Loppukokeen pianobiisiksi varmistui 'when saints go marching in' ja nokkahuilubiisiksi 'loch lomond'. Molemmat sen verran hankalia, että 8-vuotiaalla Nicolla olisi ollut pieniä hankaluuksia niiden kanssa. Etnomusikologian kurssilla tunnit menevät opiskelijoiden keskinäiseen kinaamiseen siitä, mitä edellisellä kylävierailulla tehtiin tai oltiin tekemättä. Itsehän näistä en ymmärrä juurikaan mitään ja kun esim. välitestin koekysymys oli "explain the historical social aspects of Borankana Phathisi" niin meinaa kyllä lentää edellisellä tunnilla tarvittu nokkahuilu seinään. Teoriakurssi sentään on yhtä leppoisaa kuin ennen. Tällä viikolla siirryttiin musiikin filosofiasta ja opettamisen periaatteista puhumaan. Käytännössä opettaja kertoi matkajuttuja ja mm. opetti, kuinka kirahvi tulisi grillata oikein.
Sadetta saadaan nykyään lähes joka päivä. Kelpaa
Pyryn tyttöystävä, äiti ja äitinsä työkaveri tulivat viime perjantaina/sunnuntaina tänne. Ei pahalla Pyry, mutta olen ollut melko seitsemännessä taivaassa viime päivät. Aivan totaalisen rauhassa ja hiljaisuudessa on aika mukavaa olla välillä. Päivät ovatkin lähinnä menneet leffojen katseluun, lenkkeilyyn ja sibeliuksella leikkimiseen. Transkriptioita ja sovituksia löytyy joka lähtöön. Viikon suurin saavutus lienee uno-korttien ostaminen eilen keskiviikkona. Huomenna on sentään viimeisen kylävierailun aikana, jolloin viimein jout.. pääsee sosialisoimaan muiden ihmisten kanssa. Noh, ensi viikolla palataan vielä pariksi viikoksi normaaliin päiväjärjestykseen. Hiljaisuudestakin saa tarpeekseen.
"Otetaan nyt läppäri varmuudeks mukaan"
Movember alkoi. Osallistun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti