2214 kilometriä myöhemmin

HUOM!: tämä on hyvin todennäköisesti viimeinen blogiteksti ellen innostu Suomesta kirjoittelemaan. Tuskinpa. Toivottavasti jutut ovat olleet mielenkiintoista luettavaa.

Kulkupeli (Toyota Yaris)

Tälläkin hetkellä pitäisi opiskella huomiseen setswanan kirjalliseen kokeeseen ja kolmeen muuhun yhtä tärkeään lopputestiin, mutta niin sitä vain istutaan tässä koneen ääressä ja kirjoitellaan blogitekstiä. Miettikääpä sitä. I'm doing this for You. Viime viikon suullinen koe meni aivan loistavasti, joten sinänsä kurssin läpipääsystä ei huolta pitäisi olla. Aivan eri asia onkin sitten taas kuinka monta akateemista ihmistä nauraa allekirjoittaneelle päin naamaa, kun marssin tammikuussa yliopiston kielikeskukseen kysymään opintopisteitä setswanan alkeiskurssista tai musicalle nokkahuilun perusteista.

Viiden kaistan ruuhka Johannesburgissa

Laatuparkki Lesothon rajalla

Maseru

Iloisimpiin uutisiin. Viime torstaina lähdettiin pienelle automatkalle Etelä-Afrikan läpi kohti Lesothon avaria vuoristomaisemia. Alustavasti kilometrejä piti karttua about 1400. Eipä ihan osunut. Homma sai Murphyn lakien mukaan parhaan mahdollisen alun, kun vuokraamoa hoitava äijä ilmoitti navigaattorin olevan saatamattomissa vaikka sitä erikseen pyysin viikkoa ennen auton noutoa ja tomtomeja piti olla firmalla hallussaan lukemattomia. Eihän siinä muu auttanut kuin suunnata kohti riverwalkin kirjakauppaa reittikarttaa ostamaan. Kaikki automatkailun stereotypiat kohtasivat tielle päästessä, kun takapenkillä japanilainen Ryu otti kuvia, amerikkalainen Paige jutusteli omiaan, Pyry levitteli ison viltin kokoista eteläisen Afrikan tiekarttaa pelkääjän paikalla yrittäen selvittää parasta mahdollista reittiä ja itse totuttelin Toyota Yariksen hallintalaitteisiin, vaihdekepin käyttämiseen vasurilla ja vasemmalla puolella ajamiseen. Yllättävän nopeasti "Yaris Litmanen" alkoi tuntua kotoisalta Opel Astralta ja matkaaminen alkoi tuntua oikeinkin hyvältä aurinkolasit päässä ja Matti Nykäsen soidessa soittimesta.

Lesothon rajalle piti olla n. 665,3 kilometriä Gaboronesta nopeinta mahdollista reittiä. 9 tunnin ajon, 700 kilometrin ja nyt aivan järjettömältä tuntuvien lukemattomien rekkojen ohituksen jälkeen 160 km/h vauhdilla sateisella tiellä olimme vieläkin noin 400 kilometrin päässä rajasta ja asetuimme Kronstadiin yöksi. Seuraavana aamuna 06.00 auto starttasi kohti Maserua (Lesothon pääkaupunki). Kaikki allekirjoittanutta vähänkin tuntevat tietävät, etten ole ihan vahvimmillani aamulla (lue: ennen kahtatoista), mutta niin sitä vain selvittiin ilman sen kummallisempia ihmeellisyyksiä Lesothon paimentolaisvaltioon. Nopeat vinkit turisti-infosta ja retkikunta starttasi kohti Mohalen patoa. Jos ikinä ajatte eteläisessä Afrikassa niin älkää missatko tätä tilaisuutta. Vuoristotiet olivat aivan USKOMATTOMAT yhtään vähettelemättä. Akrofobiasta kärsiville tosin en tätä ihan heti lähtisi suositelemaan, mutta kaikille teille muille adrenaliinifriikeille tiet ovat unohtumattomat. Muutaman tunnin ajon jälkeen pääsimme padolle, asetuimme lodgeen ja niin, mitäs siinä sitten muuta kuin paikallista olutta maistelemaan, ihailemaan maisemia ja keskustelemaan Japanin nykytilanteesta.

Myös hevoskuiskaajanakin tunnettu

Lauantaina yhdeksän maissa lähdimme takaisin kohti Maserua ilman mitään suunnitelmia. Läntistä Lesothoa tuli nähtyä aika paljon, mutta lopulta asetuimme Thaba Bosiun pikkukaupunkiin yöksi. Päivä sisälsi muutamalle kukkulalle kiipeämistä, hengailua Romassa ja päämääräätöntä vaeltalua lähiympäristössä. Hieno, kiireetön päivä. Sunnuntaiksi varasimme reilun tunnin trekkailun hevosilla. Vaikka kamelia on tullut ennen ratsastettua niin hevonen oli asia aivan erikseen. Kaakki heilui kuin mikäkin puolelta toiselle ja tasapainon kanssa oli välillä todellisia ongelmia. Vaikka yritin tutusta ratsuun parhaani mukaan ja jopa nimesin sen Jarmoksi niin sielunystäviä meistä ei valitettavasti tullut. Hieno kokemus kyllä. Sunnuntaina pääsimme takaisin Kronstadiin ja maanantaina saavuimme kolmen maissa takaisin Gaboroneen. Ei siitä sen enempää, moottoriteistä ei hirveesti kerrottavaa jäänyt.

Parhaita paloja matkan varrelta

Tekemistä riittää vielä viimeisille päiville Gaboronessa. Jääkaappi pitää palauttaa, viisumit hoitaa Mosambikiin, poistua viimeistää viinipulloa myöten Las Vegasista ym ym. Lauantaina viedään tarpeettomat tavarat suomalaispariskunnan hoteisiin ja sunnuntaina viideltä suunnataan kohti pohjoista Botswanaa, tehdään lenkki Mosambikin kautta ja palataan pariksi yöksi Gaboroneen vielä ennen paluuta Suomeen. Malarialääkityksen aloitin tänään. Saas nähdä minkälaisia hallusinaatioita siitäkin tulee.

Kiitos vielä kaikille lukijoille kaikissa maailman kolkissa, oli mukava kirjoitella, kun tietää, että jotkut lukevat! Palaillaan asiaan Suomessa neljän viikon päästä.

Ps. parta lähti. Jännä fiilis.