Normaalien maihinnousu

Alan hiljalleen hyväksymään sen faktan, että täällä Gaboronessa on kaikki kokemisen arvoinen jo koettu ja elämä on lähes Jyväskylän meininkiin verrattavissa olevaa perinteistä arkea. Ensi viikolla tosin on tarjolla välikoe setswanasta, esitelmä kumisaapastanssista (olipahan kankean kuuloinen suomennos, gumboot dance siis suuren maailman kielellä) ja suullinen koe setswanasta. Ongelmissa ollaan, jos tentaattori haluaa tietää jotain muutakin kuin nimen, asuinpaikan ja aamupalan sisällön, joka sekin rajoittuu hyvin pitkälti sanaston puolesta omenoihin, kalaan ja viiniin. Kirjallinen puoli vielä jotenkin sujuu, mutta sitten kun natiivi puhuja alkaa latomaan kysymyksiä veljen kotipaikkakunnan suosikkipoliitikon silmien väristä niin lukkoonhan siinä menee. Surullista on, että edellistä ei edes hirveästi ole liioiteltu.

Viime perjantaina oltiin viimeisellä (!!) kylävierailulla Kaudwanen maalaispyhätössä. Jo pelkästään ennakkoasetelmat reissulle olivat kohdallan, kun Pyryn tyttöystävä, äiti ja äidin työkaveri liittyivät iloiseen joukkoomme. Kulkuvälineinä olivat tällä kertaa kaksi yliopiston nelivetoa. Pienen ongelman muodosti 15 hengen seurueemme mahduttaminen kyseisiin autoihin. Ratkaisuhan ei tietystikään ollut yhden ylimääräisen auton soittaminen vaan tavaratilaan ängettiin 4 ihmistä per toyota. Täytyy sanoa, että niin epäergonomisessa asennossa ei ole ennen tullut oltua, ei edes Mihkalin Suzukissa. Tähän kun lisätään vielä 4 tunnin matka yhteen suuntaan (josta puolet möykkyistä hiekkatietä) niin selkä oli jo ensimmäisen taipaleen jälkeen kierompi kuin OKL:n pääsykoe.

Dr. Phibion, muutaman kurssin opettaja

Perillä oli vastassa kirjaimellisesti koko kylä. Jok'ikinen asukas tuntui olevan paikalla ihmettelemässä väärän värisiä vierailijoita. Plussat kuitenkin siitä, että tähänastisista vierailuista tämä oli ehdottomasti kaikista autenttisin. Tämä tosin myöskin tarkoitti sitä, että puolet kylän miehistä oli jo kello kolmelta aivan totaalisen naamat ja yrittivät sokeltaa meille aivan mystisiä settejä. Kuitenkin, tanssia nähtiin ja peleillekin päästiin Pyryn kanssa. Oon melko varma, että kyseiset jannut voittaisivat Fc Juhuun ilman mitään ongelmia. Ennen paluuta kävästiin vielä tsekkaamassa pari kojua, joissa myytiin muutamia koruja ja muovisia sarvikuonon sarvia. Mitään ei tällä kertaa tarttunut mukaan. Paluumatka oli täyttä tuskaa, mutta siitäkin selvittiin lähes kunnialla.

Sunnuntaina käväisin parin ruotsalaisen ja jenkin kanssa paikassa nimeltä 'Sanitas - Tea Garden', joka oli aivan uskomattoman upea paikka Botswanan standardeilla mitattuna. Mestasta löytyi hieno puutarha, iso myymälä ja loistelias ravintola. Voin ehdottomasti suositella tätä "teille kaikille, jotka suunnittelevat matkaa Botswanaan". Tulipahan sanottua. Rafla tarjosi myös Mr. Nico -jäätelöä (suklaa + pähkinä), mikä viimeistään varmisti paikan sijoittumiseen top vitoseen.

Yksi asia mikä on viime aikoina ihmetyttänyt allekirjoittanutta kovasti on se, että erittäin suuri osa paikallisista tuntuu olevan melko kovassa shapessa. Tiedä sitten miten hitossa se on mahdollista, kun altaalla porukka hengailee katsomoissa uimisen sijaan eikä lenkeillä tule ikinä ketään vastaan. Sivistynyt veikkaus on todella pitkälle kehittynyt pilates-kulttuuri tai muinaiset geenit. Itse olen pitäytynyt tutussa 1-2 lenkissä / viikko (kuukausi) ja satunnaisessa uimisessa. Uisin enemmänkin, mutta se on yleisesti ottaen hieman ahdistavaa, kun suoritusta seuraa aina 30-40 ihmistä jotka höpöttävät setswanaa keskenään eikä ikinä tiedä onko puheenaihena white boyn vapaauintitekniikka vai huomisen futismatsi.

Yliopiston uima-allas n. 17.30 kun paikka on tyhjimmillään

Jukalle terkut.