The City of Blinding Lights Part 1

Ilmeisestikin 15 asteen äkillinen lämpötilamuutos, matkustaminen ja kovat tuulet saivat yhdessä aikaan ei niin mukavan flunssan, josta syystä kirjoittelen jo nyt hieman kuulumisia ja tunnelmia täältä. Pakko lepäillä hetki ennen Ajax Cape Townin futismatsia ja illan muita meininkejä.

Kapkaupunki, Kaapstad, Cape Town – eteläisen Afrikan iso omena, jossa liikennevalojen merkkiäänet ovat suoraan kasibittisen nintendon avaruuspeleistä ja ambulanssi kuulostaa lähinnä surulliselta sudelta. 3,5 miljoonaa asukasta, lukuisat viinitilat, joka toisessa postikortissa oleva majesteettinen pöytävuori, sadat eri ravintolat sekä monet muut elementit tarjoavat matkailijalle unohtumattomia kokemuksia ja elämyksiä.

Palataanpa kuitenkin alkuun ja edetään päivä kerrallaan. Aamupala oli hotellissamme tarjolla kello 06.30-10.00 johon luonnollisesti oli kerittävä, vaikka aikainen herääminen noin etukäteen ajateltuna tuottikin hieman tuskaisia ajatuksia. Kaikki oli kuitenkin unohdettu, kun pääsimme aamiaispöytään. Gaboronessa olin tottunut syömään aamupalaa ehkä noin joka viides päivä ja silloinkin yhden banaanin, joten full continental breakfast, oma tarjoilija ja vapaasti tilattavissa olevat omeletit sekä munakkaat mitä erilaisimmilla täytteillä hämmensivät aluksi, mutta ihmisluonteelle ominaisesti hyvään tottuu yllättävän nopeasti. ”Would you like some coffee, sir?” Jea.

Meillä oli pieni raakavedos seuraavien 9 päivän suunnitelmasta, mutta mitään tarkkaa tuntiaikataulua ei todellakaan kiinnostanut alkaa tekemään. Fiiliksen mukaan on tähänkin mennessä parhaat ratkaisut syntyneet, joten maanantaiaamuna lähdimme kävelemään arvalla valittuun suuntaan ja tsekkailemaan lähiympäristön tarjontaa. Hetken kävelyn jälkeen eteen avautuikin yllättäen castle of good hope (hyväntoivonlinna?! Aika karmean kuuloinen käännös), joka siis on hollantilaisten siirtomaaihmisten rakentama linnoitus 1600-luvulla. Ihan hieno mesta sinällään ja historiaan tutustuminen kylttien kautta olisi antanut ehkäpä vielä enemmän, mutta ei tällä kertaa.

Linnan katolta bongattiin punainen bussi, joka näytti hyvinkin vahvasti kiertoajeluun suunnatulta kulkuneuvolta. Suuntasimme lähimmälle pysäkille odottelemaan seuraavaa vuoroa, joka onneksi saapui jo noin 20 minuutin odottelun jälkeen. Kahden päivän rajattomat ajelut molemmilla linjoilla maksoi vähän vajaa 25 euroa. Kahden päivän lippuun sisältyi myös kanaali- sekä yöajelu. Jokaisella pysäkillä oli mahdollisuus jäädä pois ja tutustua mm. upeaan kasvitieteelliseen puutarhaan, pöytävuoreen, rantoihin tai viinitiloihin. Pienellä porukalla matkustettaessa voin ehdottomasti suositella tätä vaihtoehtoa hinnan takia, taksilla tulee yllättävän kalliiksi käydä kaikissa paikoissa missä haluaa vierailla. Toki muillekin päivän lippu punaisella linjalla (joka rullaa kaupungin läpi) on ehdottomasti järkiratkaisu. Maksimissaan parin tunnin kiertoajelulla, jossa koko ajan kuulee halutessaan selostusta nähtävyyksistä yli neljällätoista mahdollisella kielellä (mm. ruotsia koitin, 'hieman' ruosteessa tuntuu olevan), oppii hahmottamaan paremmin kaupunkia ja näkemään mahtavia maisemia.

Ajoimme koko punaisen linjan läpi ja jäimme päätepysäkillä pois. Kävimme kokeilemassa kanaaliajelun, joka oli hieman turha, mutta kun ilmaiseksi saa niin miksei. Suunnitelmat olivat tässä vaiheessa hieman auki, joten ainoa fiksu ratkaisu oli tietysti jäädä rantakahvilaan istumaan, tilata karahvi valkoviiniä ja tutkailla mahdollisuuksia. Vartin mietiskelyn jälkeen plääniksi muotoutui satama-alueella hengailu ja ilta-ajelun odottelu. Pyryn Cape Town –oppaan suosituksen mukaisesti menimme syömään kaupungin parhaaksi mainostettuun kalaruokaravintolaan. Tilasin tempura prawnia with white fish and scallops. En ole ihan varma mitä tempura oikeasti tarkoittaa, mutta jos miljoonan kysymys olisi niin lukitsisin vaihtoehdon ’friteerattu’. Rapeakuorista katkarapua, kalaa ja simpukoita tuli siis syötyä ilmeisesti soijapohjaisen kastikkeen kera. Juomana luonnollisesti kalaruoille sopiva valkkari. Tässä vaiheessa suurin osa lukijoista varmaan pyörittelee jo päätään epätoivoisena ja ajatukset ovat suurin piirtein meikäläisen toimittamisessa AA-klinikalle, mutta mitä itse tekisitte, jos lasillinen maksaa 2-3 euroa, viini on paikallista tuotetta ja vesi on lähes samoissa hinnoissa? Sitä minäkin.

Kuudelta starttasi ilta-ajelu, joka oli myöskin ihan kiva kokemus. Bussi ajelutti meidät signal hillin päälle noin 360 metrin korkeuteen, jossa turistikomppaniamme pysähtyi. Aikaa oli puolisen tuntia fiilistellä auringonlaskua ennen lähtöä takaisin. Komeat maisemat myöskin sieltä. Kahdeksan maissa pääsimme hotelliin, jossa mukava lämmin suihku ja South-Africans got talent telkkarista kruunasivat komean ensimmäisen päivän.

Lisää tulossa.