September

Mosambikilaisen tanssiryhmän taidonnäyte Lobatsessa

Viime viikon touhuista ei paljon kerrottavaa ole, mutta kirjoinpa silti jotain pientä kaikkien iloksi tai suruksi (muutama video sentäs!)

Keskiviikkona oli vuorossa jälleen pyykkipäivä. Kahden ja puolen viikon vaatteiden sullomineen pieniin, n. 10 litran muovipusseihin ei ollut ihan helpoin homma, puhumattamaan setin kuljettamisesta 500 metrin päähän pyykkituvalle. Itse pesuprosessi toimii first come, first serve -periaatteella, eli nopeimmat vievät koneet ja hitaat vikisevät. Masiinoita on rivissä parikymmentä, tosin reilu puolet on varustettu "NOT FINE" tai "do NOT use" -tarroilla. Muutaman konkarin anastettua jo varmalta näyttäneen vapaan koneen allekirjoittaneen edestä kävi edellisen kerran tavoin mielessä lahjoa joku käyttäjä varaamaan kone meikäläiselle. Onneksi kuitenkin eräs ystävällinen sielu ilmeisestikin osasi lukea ajatuksia ja onnistui luovuttamaan jopa 3 konetta käyttöömme. Arvostin kovasti. Koneet hyrräsivät reilun tunnin, jonka jälkeen siirryimme takapihalle täyteen auringonpaisteeseen istuskelemaan ja kuuntelemaan Lucky Dubea ja Fela Kutia +32 asteen lämpöön vaatteiden kuivuessa huimaa vauhtia narulla. On sitä huonompiakin keskiviikkoja ollut.

Pieni pätkä pronssisilla pilleillä soitettavaa ditlhaka-musiikkia Ramotswan kaupungissa (ei pienintäkään käsitystä mitä kaveri yrittää siinä selittää, 'oh okay' on aina varma valinta)

Torstaina ja lauantaina käytiin katsastamassa Lobatsen ja Ramotswan kaupunkien kulttuurifestivaalit. Lyhyesti tiivistettynä homman nimi oli juurikin sama kuin edellisen viikon reissulla Manyanaan - tärkeät ihmiset puhuivat tärkeitä asioita setswanaksi sillä välin kun itse ajattelin Chuck Norrisin roolia The Expendables kakkosessa tai Fc Juhuun toimintaa kotipuolessa. Hyvällä tahdollakaan noiden 2x7 tuntisten settien ei voi sanoa menneen nopeasti, mutta jälleen muutamat esitykset antoivat pientä toivoa jatkoa ajatellen. 

Perjantai oli viikon paras päivä, kun 'herätyskello ei soittanut' ja aamukahdeksan teoriatunti jäi välistä. Kunnon yöunien jälkeen päätimme lähteä läheiselle game reservelle, josta etukäteen ei ollut niin mitään käsitystä nettisivujen puuttumisen takia. Soitimme luottokuskillemme Molfille, joka lupasi kuskata meidät paikan päälle. Portilla selvisikin mielenkiintoinen asia, kun alueelle ei päässyt sisälle ilman omaa ajoneuvoa. Tiukkojen neuvotteluiden jälkeen Molf lupasi n. 25e kokonaishintaan kuskata meitä alueella ja heittää takaisin UB:lle. Game reserve ei tosin ihmeitä tarjonnut, apinoita enemmän kuin laki sallii ja muutamat seeprat kaukaisuudessa, mutta tulipahan tämäkin nähtyä. Sitä paitsi, kuinka usein sitä tulee oltua _taksilla_ bongailemassa eläimiä?

Tulevana viikonloppuna päästään toivottavasti lähtemään Francistowniin tutustumaan. Noin 6 tunnin bussimatkan päässä oleva kaupunki on Botswanan toiseksi suurin. Sitä odotellessa!