Radalla: Botswana

VAROITUS: Seuraava teksti sisältää alaikäisille ja muille herkille ihmisille sopimatonta materiaalia vaikkakin tämäkin versio on tietyistä syistä hieman sensuroitu. I'm not kidding. What happens in Botswana, stays in Botswana ja näin päin pois. 

Alkoholi- ja yleensäkin päihdekulttuuri on suuressa roolissa Las Vegasissa etenkin torstai-lauantai -iltoina, jolloin meno yltyy välillä erittäin rajuksi. Kampuksen alueella alkoholin nauttiminen on noin teoriassa kiellettyä, mutta käytännössä ketään ei kiinnosta jos sitä olutta tai rommia imailee keskellä katua. Täältä löytyy myös yksi opiskelijabaari, pahamaineinen Block 411. Legendan mukaan ulkomailta tullut opiskelija ei selviä paikasta ilman ryöstetyksi tulemista, tyrmäystippoja juomassa tai vähintäänkin 50 kylmää katsetta localeilta. Tiedä häntä, mutta kyseistä hervannan varjobaaria muistuttavaa mestaa en ole vielä tarkastanut. Kenties jonain päivänä. Vaihtareiden juhliminen kampuksen sisällä keskittyykin lähinnä asuntolakemuihin. Tästä lisää hieman tuonnempana.

Voimajuomaa ei Botswanassa myydä suomalaiseen tapaan ruokakaupoissa, vaan ostokset joutuu tekemään alkoja muistuttavissa viinakaupoissa, joista suurimmat ovat 'Tops' ja 'Liquorama'. Valikoima vaihtelee todella paljon aina hämyisestä viiden tuotteen kulmakaupasta supermarkettien vieressä oleviin valtaviin komplekseihin, joista saa lähes kaikkea aina 2,5 euron viinibokseista 100 euron hifistelyviskeihin. Hintapolitiikasta sen verran, että halvalla lähtee. Ihan varma en ole näkyykö yllä oleva kuva kunnolla, mutta seuraavassa allekirjoittaneen yleisimpiä valintoja hintoineen:

- 6-pack Black Labelia (olutta) n. 4e

- 1 litran puna- tai valkoviiniboksi vajaa 3e

- Viinipullot 3e ->

- 0,75L Brandypullo n. 10e

Lisäksi koriin tarttuu satunnaisesti erilaisia yksittäisiä pulloja, esimerkiksi Captain Morgan + cola (kuva alempana) about euron kipale ja Klipdrift + cola samaa luokkaa. Muita hyviä valintoja ovat kätevä 2,5 desin pillimehupurkki rosé-viiniä 1,5 eurolla tai Russian bear vodka, joka irtoaa yhdeksällä. 

Ehkäpä pari sanaa tähän väliin terassityyppisistä ja Passionia muistuttavista (moni varmaan tietää, mitä tarkoitan) paikoista, jossa ideana ei ole bilettää täysiä aamuun asti vaan rauhassa istuskella iltaa ja kenties seurata valioliigaa samalla. Näitä on tullut kokeiltua lähes jokainen varteenotettava vaihtoehto. Toki varmasti löytyy vielä uskomattomia og-paikkoja keskustan ulkopuolelta, mutta muutaman tarinan kuulleena hieman kuumottaa kyseiset mestat. No kuitenkin, suosikiksi on muodostunut eräs toisen kerroksen terassi keskustassa, josta on hieno näkymä alas kaupungille. Kuppila tarjoaa lisäksi valioliigaa ja muuta urheilua toiveiden mukaan neljän telkkarin voimin jos oikein muistan sekä ihan suhteellisen hyvän valikoiman oluita ja erilaisia pieniä snackseja.

5 minuuttia yliopistolta löytyy myös Gaborone Sun (hotelli), jolla on loistelias kasino. Peleille pääsee euron sisäänpääsymaksulla ja asiaan kuuluvia virvokkeita tarjotaan sopivaan hintaan. Täällä tosin olen viipynyt vain ja kerran ja silloinkin 30 minuuttia, koska se &"%/!("& pingviinihedelmäpeli vei kaikki rahat muutamalla painalluksella. Neljällä mursulla olisi voittanut miljoonia, mutta kun ei niin ei. Ruotsalaiset ovat erityisen kunnostautuneet tässä kasinotouhussa ja villeimpien huhujen mukaan eräs jannu on lähes 2000 pulaa voitolla bläkäristä. Ihan paljon mahdollista, sen verran usein kaveri viihtyy paikalla oluita kumoten ja kortteja laskien. Eipä siinä.

Jokaiseen ravintolaan voi myöskin pelkästään jäädä istuskelemaan ja nauttimaan muutaman huurteisen. Linga Longa on erittäinkin sopiva tähän tarkoitukseen, kuten kaksi viikkoa sitten lauantaina tuli huomattua. Valioliigajuomapeli (shotti per maali, hörppy per rajaheitto jne jne) osoittautui melko hauskaksi touhuksi ja viimeistään raflan shottiosaston nähtyäni olin myyty. 'Bob Marley', 'Osama Bin Laden', 'Suitcase' ja monet muut tulivat tuona iltana testattua...

... mutta pitäähän iltaa luonnollisesti lähteä jatkamaan jonnekin. Etkot eli pre-partyt ovat yleensä jonkun dorm roomissa, johon saa helpohkosti 15 ihmistä mahtumaan. Homman nimi on täysin sama kuin Suomessa, eli korkki auki ja... se on sitten siinä. Musiikki pauhaa taustalla ja välillä (etenkin loppuillasta) on vieraan kielen mongerruksesta vaikea saada selvää, mutta perinteinen kikka eli nyökyttely ja satunnainen hörpyn ottaminen toimii aina.

Viime lauantaina pidettiin Pyryn kanssa etkot meidän kämpillä ja luonnollisesti musiikkipuoli oli lähinnä suomalais- ja ysäripainotteinen. Matti Nykänen, Aikakone ja Janos Valmunen pauhusi ja porukka tuntui olevan aika fiiliksissä. Jossain vaiheessa tätä iltaa kuulin myöskin, että kaksi ranskalaista kaveria oli saapunut muutama päivä sitten kampukselle. Pitihän Jean-Phillippe ja Theo kutsua myöskin kemuihin, joten lähdin metsästämään heitä ympäri kampusta. 25 minuutin haeskelun jälkeen kaverit löytyivät (olivat muuten oikein mielissään kun osasin sanoa je m'appelle Nico, avec que la marmotte. Toivon syvästi, että tietyt ihmiset Ranskassa lukevat tämän tekstin ja osaavat arvostaa tekoa) ja palasimme huoneeseemme, jossa yllättäen väkimäärä oli vain lisääntynyt. Eipä siinä, seuraava vaihe oli jokaiselle allekirjoittaneen tuntevalle tuttu, eli kitara esille ja biisit tulille.

Kolmea tuntia ja yhtä brandypulloa myöhemmin noin kello 23.30 päätimme lähteä siirtymään surullisen kuuluisaan Bull&Bushiin, josta aiemmin jo kerroin kameravarkauden yhteydessä. Eipä auta mitään, kun paikka on kaupungin paras bileluola. Ainoa varteenotettava vaihtoehto on Boulevard, joka tosin on niin paljon paikallisten valkoisten työläisten suosiossa, että tulee oikein hämmentynyt fiilis välillä. Bull and Bushiin maksaa sisälle muistaakseni ehkäpä kolme euroa. Juomaa jos haluaa tilata, niin oluesta joutuu pulittamaan 1.5 euroa, shotista kaksi ja drinkeistä reilu kolme. Tähän asti olen tyytynyt perinteiseen olut- ja shottilinjaan. Kyllä, lähinnä tequilaa. Oikeastaan ainoastaan tequilaa.

B&B:sta löytyy iso tanssilattia, jossa DJ soittaa oikeastaan täysin samaa kamaa kuin Jyväskylän BRA:ssa. Aviciin Levels on erittäin iso hitti täällä. Eipä sillä sinänsä väliä, sillä viimeisinä kertoina on tanssilattia jäänyt kokonaan kokeilematta. Paikalliset neitokaiset tulevat aika ahkerasti juttelemaan ja seuraava keskustelu on erittäin tuttu ilmiö pilkun lähestyessä: "Oh you're from finland, nice! Can I have your number? I like you! Want to get out from here?" Blogi kun julkinen on niin kaikkia juttuja ei julkisesti kerrota, mutta jos Suomessa joku oluen haluaa joku päivä tarjota niin voi olla, että muutaman tarinan voin kertoa. Tuona kyseisenä iltana hengasin lähinnä Jean-Phillippen kanssa jutellen jos oikein muistan niin moottoripyörällä ajamisesta Afrikan halki. Semmosta.

Aika kiitää klubilla todella nopeasti. Ennen kuin huomasinkaan otti eräs jenkkityttö hihasta kiinni ja sanoi, että nyt on ilmainen kyyti takasin - let's go. No eipä siinä tietenkään ihmeempiä, auton takapenkille ja menoksi. Yllätys oli melkoinen, kun oltiinkin kuskin talolla. Tosin täytyy myöntää, että tähän ne illat yleensä menevät. Ikinä ei tiedä, mitä tapahtuu ja se on totta puhuen melko mahtavaa. Kuskin talolta pääsin viiden (ehkä?!) maissa kämpille. Hienoa touhua.

Jos kysymyksiä tulee niin kirjoitelkaahan kommenttiosioon, vastaan erittäin mielelläni! Ainiin. Olen saanut täällä lempinimen Anakonda. Älkää kysykö miksi.