Tien päällä taas

Pahoittelut blogihiljaisuudesta, mutta olen tällä hetkellä eräässä maailman kauneimmasta kaupungeista rentoutumassa Botswanan touhuista. Ajattelin kuitenkin kaikkien kolmen lukijani iloksi kirjoitella pienen jutun siirtymisestä tänne. Ensi viikolla paljon juttua tästä loisteliaasta metropolista!

Viime sunnuntaina lähdimme viimein pitkään odotetulle 10 päivän lomalle Kapkaupunkiin ja Johannesburgiin. Herätyskello herätti virkistävästi kello 04.45, sillä bussiasemalla piti olla viimeistään 06.00. ”Hieman” väsyneenä taivalsimme parkkipaikalle ja jäimme odottelemaan taksia, jonka olin varmistanut vielä edellisenä iltana: ”So you’ll be there at 5.30? Can you promise me that?” -> ”Yes sure sure, no problem.” 5.35 kaveria ei vieläkään näkynyt ja tarkastussoitto paljasti, että kyseinen henkilö heräsi täydestä unesta. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä matkalaukkujen ja reppujen kanssa juoksemaan täyttä vauhtia kohti bussin lähtöpaikkaa. Onneksi ehdimme juosta vain reilun kilometrin ennen kuin joku ystävällinen aamuvirkku poimi meidät kyytiin ja heitti asemalle.

Asemalla paljastui, että paikalla ei todellakaan tarvinnut olla viimeistään 06.00. Suurin osa matkustajista saapui paikalle noin kello 6.25. Tässä vaiheessa oli myös reissun ensimmäinen jännityksen paikka, sillä allekirjoittaneen matkalaukku on kymmenisen senttiä yli kokorajoitusten ja Intercapen (bussiyhtiö) sääntöjen mukaan laukku voidaan jättää asemalle jos jotain hämminkiä on. No, onneksi laukkuja lastannutta henkilöä moinen meininki ei kiinnostanut ja laukut heitettiin alatilaan mitään mittailematta ja punnitsematta.

Matka Etelä-Afrikan rajalle kesti vain viitisentoista minuuttia, jossa odotti seuraava kuumotus. Rajalla näet saatetaan vaatia todistusta siitä, että keltakuumerokote löytyy. Sitähän ei minulta tietenkään löydy kiitos YTHS:n tätien: ”joo ei siellä mitään keltakuumerokotusta tarvi, turhaan semmoista ottaa. Etelä-Afrikka on kyllä keltakuumevapaa maa, mutta jos rajalla kyseistä keltaista korttia kysytään ja sitä ei löydy, pakotetaan rokote ottamaan jossain hämyisessä betonikopissa ja maksamaan 300 euroa siitä huvista. Onneksi viranomaisia ei tämäkään touhu kiinnostanut yhtään ja ainoa kysely tuli läppäristä (jota en viikoksi uskaltanut jättää Las Vegasiin), joka jostain syystä olisi pitänyt Botswanan puolella tullata. Perinteiset ”I didn’t know” ja suomiläpät toimivat jälleen ja matka jatkui kohti J’Burgin asemaa.

Johannesburgia ei syystä sanota yhdeksi maailman vaarallisimmista kaupungeista. Välittömästi asemalle astuttaessa alkoi satelemaan varoituksia varkaista ja kehotuksia liikkumaan vain takseilla/junalla, kaupungilla ei kuulemma hirveän turvallista ole liikkua. Toki jutuissa on varmasti hieman värikynääkin mukana, mutta kieltämättä paikasta tuli heti erittäin epämukava fiilis. Päädyimme mielestämme järkiratkaisuun eli otimme taksin lentokentälle ja hengasimme siellä eräässä pubissa mukavat seitsemän tuntia ennen koneen lähtöä. Mikäs siinä hyvän ruoan, halpojen oluiden ja valioliigamatsien seurassa ollessa. Alkuperäinen lähtöaika oli jo 18.30, mutta syystä x Flymango (halpalentoyhtiö, vrt. Ryanair) siirsi starttia reilu kaksi tuntia eteenpäin vartin vaille yhdeksään. Huono homma tässä oli se, että lennon piti olla perillä 23.10 ja check-in meni hotellissamme kiinni jo 00.00.

Lento meni kuitenkin mukavasti ja jopa 20 minuuttia etuajassa saavuimme Kapkaupungin lentokentälle, josta hämmentävän paljon Gaboronen meininkiä muistuttava ”taksikuski” noukki meidät haltuunsa ja kuskasi 25 euron hintaan pienellä Toyotallaan aivan keskustan tuntumassa olevaan hotelliimme. Check-in onnistui ilman ongelmia ja näin sitä vain ollaan opiskelijabudjetilla 4 tähden hotellissa …

Lopuksi vielä muutama ennakoiva kuva tulevasta: