Rikos ja rangaistus

Tässä kirjoituksessa on vain kaksi kuvaa kameran katoamistempun takia. Pahoittelut tästä. Teksti on kuitenkin yhtä "laadukasta" kuin ennenkin ja seuraavissa päivityksissä kuvamäärä tulee olemaan jälleen entisellään.

Katoamistempun tarina lähtee liikkeelle viime lauantailta. Saavuimme seitsemän maissa Pyryn kanssa kämpille sporttipubista valioliigaa katsomasta ja erinäisten huhujen siivittämänä päätimme yhteistuumin korkata muutamat oluet ja lähteä illemmasta vaihtariporukalla Bull and Bushiin (yökerho) tarkastamaan tanssiliikkeiden tason. Fiilistä kohottamaan pakkasimme reppuun myös muutaman hieman väkevämpää ainesta sisältävän pullon sekä allekirjoittaneen kameran mahdollista valokuvauskuumetta varten ja suuntasimme viereiseen rakennukseen sosialisoimaan muiden juhlijoiden kanssa.

Hieman ennen keskiyötä saimme hankittua taksin ja suuntasimme kohti B&B:a reppu yhä mukana 100% varmoina klubin narikkapalvelusta. Yllätys oli tätä pohjaa vasten suuri, kun virallista narikkapalvelua ei näkynyt mailla halmeilla ja vuoren kokoinen turvamies käski jättämään omaisuutemme kahden lippuja myyvän herrasmiehen huostaan. Ei siinä mitään, reppu jäi kavereille ja tanssilattia kutsui. Parin tunnin bailauksen jälkeen otimme repun mukaan (tässä vaiheessa näin jälkikäteen ajateltuna olisi kenties ollut hyvä tarkistaa sisältö) ja lähdimme takaisin yliopistolle nukkumaan. Sunnuntai-iltana ihmetys olikin melkoisen suuri, kun reppua avatessa paljastui, että näistä aiemmin mainituista väkevän aineksen pulloista oli 90% juotu ja kamera oli kateissa.

Maanantaina suuntasimme jälleen kohti Bull & Bushia tavoitteena saada homman nimi selville. Paikka on siis päivisin ja arkisin erittäin hieno BBQ-ruokiin erikoistunut ravintola ja viikonloppuisin yksi kaupungin suosituimmista klubeista. Onnistuin saamaan ravintolan managerin kiinni ja kyselemään viime lauantain tapahtumista. Kaverin vastaus oli jopa optimistin näkökulmasta lohdutonta kuunneltavaa: ravintola ei vastaa ovimiesten tekosista, kenelläkään ei ole ovimiesten numeroita ja "there's basically nothing we can do". Melkoinen ravintola, kun työntekijöiden yhteystietoja ei ole kenelläkään saatavilla. Viimeisenä vaihtoehtona oli siis käydä tekemässä rikosilmoitus poliisille.

Pahimmat pelkoni kävivät toteen kun saavuin tänään yllä näkyvälle Gaboronen pääpoliisilaitokselle sumplimaan kameravarkautta. Asteikoilla toimii / ei toimi laitos saa arvosanan ei toimi. Paikka oli sisältä vähintään yhtä karu kuin ulkoa. Kaikki ilmoitukset ja asiat hoidettiin yhdessä vanhan kyläkoulun luokkahuonetta muistuttavassa tilassa. Rakennuksen sisäpihalla oli muutama todella iso häkki, jossa pidätysvangit seisoivat kuumassa auringonpaisteessa. Henkisesti olin varautunut ilmoituksen tekemisen vievän 1-9 tuntia ja istuinkin rauhassa odottamaan pöydän ääreen konstaapelin ohjeiden mukaisesti. Tuntia myöhemmin ei ketään ollut vieläkään tullut kuuntelemaan ja hieman turhautuneena varmistin toisen pöydän viranomaiselta, että onhan joku tulossa ottamaan asiani vastaan. Tyttönen heitti muutaman sanan muille konstaapeleille ja muutaman minuutin päästä saatiin juttu alulle. 

Kerroin tarinani barettipäiselle poliisille, joka alkoi tekemään raporttia. 45 minuuttia ja kolmea sählättyä raporttia myöhemmin selvisi, että kyseinen poliisi oli harjoittelija, joka oli ollut töissä vasta reilun viikon. Hieman nöyränä kaveri huusi paikalle kokeneemman konstaapelin, joka tekaisi rikosilmoituksen todella tarkasti ja asiantuntevasti. Lopputulos oli tosin se, että todisteiden puutteen takia juttua on todella vaikea tutkia. Tivasin kuitenkin onneksi sen verran, että lupasivat käydä Bull and Bushissa kyselemässä ja voin loppuviikosta / ensi viikon alusta tulla hakemaan kopion rikosilmoituksesta, jonka voi lähettää vakuutusyhtiölle. 

Seuraavana listalla oli siis uuden kameran hankinta. Läheltä poliisiasemaa löytyi paikka nimeltä 'Asman Store', jossa oli myynnissä sopivan hintaluokan tuotteita. Mukaan sieltä lähtikin lähes identtinen versio edellisestä kamerasta, ilmeisesti tosin hieman uudempi versio. Kamera ja muistikortti kustansivat yhteensä 1000 pulaa (n. 105 euroa). Olin melko tyytyväinen kauppaan, vaikkakin 105 euroa ylimääräisiä kuluja on melkoinen lovi matkabudjetissa. C'est la vie, life is life. Ennen paluuta kämpille piti vielä saada 2 passikuvaa viisumihakemusta varten. Sopiva paikka löytyi eräältä sivukujalta, jossa oli kuvaaja odotteli asiakkaita pienen valkoisen kankaan kanssa (kuva alhaalla). 4 passikuvaa maksoivat yhteensä 30 pulaa, ei siis hirveän paha hinta. Enemmän huolestutti itse kuva, josta alkaa hiljalleen huomata partakoneen pölyttymisen jossain kaapin perukoilla. Jos marraskuussa...

Loppuun vielä iloisia uutisia. Voitimme viime viikonloppuna järjestetyn hyväntekeväisyysturnauksen! Tosin joukkueemme koostuikin pääasiassa muualta Afrikasta Botswanaan tulleista vaihto-oppilaista ja itse pelasin 7 minuuttia ensimmäisen pelin alusta ennen nilkan pamahtamista tennispallon kokoiseksi, mutta kuka näitä laskee. Mitalia ei tosin näkynyt.