Yliopiston kartta, jää JKL toiseksi
Aluksi muutama sana kursseista ja muista opiskeluhommista. Tiukkojen neuvottelujen jälkeen kursseista vastaava kaveri päätyi antamaan 15 opintopisteen minimin ja 18 maksimin meille, mikä siis käytännössä tarkoittaa 4 kurssia ja noin 16 tuntia opiskeltavaa viikossa. Ei sinänsä paha, varsinkin kun kurssit ovat mitä ovat (ainakin alustavasti, ensi viikolla alkaa): yksi kurssi on setswanan eli paikallisen kielen alkeita (mistä on muuten suullinen koe, hitusen kuumottelee jo), toinen musiikin teorian perusteita, kolmas instrumenttien alkeita (nokkahuilu+piano lähinnä, pianovihossa haastavin kappale taisi olla Claptonin wonderful tonight ja liikkeelle lähdettiin C1-nuotista.. nice way to spend 35 euros) ja neljäs etnomusikologiaa, jolta odotan kaikista eniten. Musiikin proffa järjestää kyytejä eri puolille Gaboronea ja sen lähialueita, joissa käymme kyselemässä heimopäälliköiltä kaikesta, mitä ikinä mieleen tuleekaan. Opiskelijakortin kanssa on myös kova säätö vieläkin. Käytiin alkuviikosta hakemassa jo omalla kuvalla varustetut läpyskät, jonka jälkeen kortti piti vielä aktivoida syytä X varten. Kappas kun allekirjoittaneen kortissa oli joku häiriö ja täydeltä höntsäriltä näyttänyt virkamies kehotti tulemaan kyselemään seuraavana päivänä uudelleen. Tätä kirjottaessa vastaus on vieläkin sama kun korttia käy kyselemässä: "I don't know, maybe next week??" Rauhassa odotellaan siis.
Hintataso täällä yleisesti on täysin kohdillaan, erityisesti ruoassa. Esimerkkinä yllä näkyvä kuva paikallisesta Pancho Villasta (joskin liha 3 kertaa lihaisampaa), jossa kyseinen setti coca-colan kanssa maksoi noin 5 euroa. Yleensäkin ravintoloissa pärjää hienosti 6-9 eurolla per ateria ruokalajikkeesta riippumatta, ellei sitten totaalisesti halua hifistellä vaikkapa 600g ribsien kanssa, joista joutuu maksamaan jopa 11 euroa. Kaupasta ostettaessa erilaiset hyödykkeet ovat myöskin sopivissa hinnoissa. Välikommenttina tähän: lähes mihinkään liikkeeseen ei pääse sisälle oman reppunsa kanssa, vaan tavarat joutuu jättämään ilmaisen säilytykseen liikkeen oheen. Joissain kaupoissa (esim. elektroniikkaliikkeet ja kirjakaupat) ostetut tuotteet myös tsekataan uudelleen poistuttaessa ja lyödään leima kuittiin. Mielestäni ihan toimivat systeemit, eipähän varkauksia hirveästi ole. Voimajuomaa haettaessa joutuu hakemaan oman kauppansa. Muutama esimerkki hintapolitiikasta: olut noin 80 senttiä kappale, 5 litran hanappakaus viiniä reilun kympin ja 0,75 rommipullo 12 euroa. Ainoat Suomen hinnoissa olevat tuotteet täällä ovat vaatteet tietyissä merkkiliikkeissä. Erään ostarin halpiskaupassa tosin kun käytiin niin mukaan tarttui housut, lyhythiainen kauluspaita, pitkähiainen ja aamutossut vähän vajaalla 30 eurolla. Ei valittamista toistaseksi.
Lopuksi vielä muutama fiilistelykuva Kgale Hilliltä (n. 100m korkea), jonne kiipesimme pienellä porukalla tänään. Tasaista tietä ei näkynyt ja nousu tapahtuikin pääasiassa kiveltä toiselle hyppiessä. Loppumatka oli aika rankkaa touhua jo, en suosittele perheen pienimmille homman rankkuusasteen ja myöskin turvallisuuden kannalta. Yksi harha-askel niin huonosti käy. Huipulla oli aika voittajatunne.
Ensi viikolla lisää asiaa yliopistomeiningistä kun kurssit pyörähtää käyntiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti