Kylmästä lämpimään

Livingstone's caven ulkopuolelta kuvattu loputon tie

Kyllä, täälläkin alkaa hiljalleen olemaan jo ihmiselle sopivat sääolosuhteet! Jäätävän kylmä talvi vain +22 asteisine päivineen ja pakkasen puolelle taittuvine öineen väistyy hiljalleen +30 asteen päivien ja lämpimien öiden tieltä. Kunnolla kesä alkaa tosin vasta syyskuussa, mutta tänäänkin eräs paikallinen suositteli kaupassa ostamaan kunnolla aurinkorasvaa tai palaa kuulemma välittömästi parin viikon päästä. Itsehän en kyseisiin tuotteisiin juurikaan usko ja ajattelinkin pärjätä koko vaihtoajan ilman mitään poppakonsteja. Aika näyttää ratkaisun toimivuuden.

Viime viikonloppuna oli perinteinen vaihto-oppilaiden ekskursio läheiseen "kulttuurikylään", jossa ja jonka välittömässä läheisyydessä oli ohjelmassa perinteistä tanssia, laulua, ruokaa, tarinointia sekä safariajaelu Mokolodin alueella. Hintaa reissulle kertyi 1000 pulaa (n. 105e), joten luonnollisesti odotukset olivat korkealla. Oma salainen toiveeni oli bongata ja ikuistaa ehdoton suosikkieläimeni ja Afrikan eläinkunnan ylivoimainen valtias, gepardi.

Opas (Mike Tyson?) näyttää luolamaalauksia. Jossain ne tuossa kalliossa ovat

Matkan piti alkaa yliopiston varikolta kello 08.00 lauantaina. Tyhminä uskoimme tämän ja oikeasti saavuimme 07.55 varikolle vain todetaksemme, että olimme kolmas ja neljäs ihminen paikalla. Aikaa kului ja mm. edellisenä iltana juhlimassa olleet jenkit saapuivat paikalle loisteliaasti 35 minuuttia myöhässä. Liikkeelle päästiin paikallisen mentaliteetin mukaisesti hieman vajaa 09.00. Noin puolen tunnin ajomatkan päätteeksi saavuimme "kulttuurikylään". Allekirjoittanut oli luullut pääsevänsä aitoon kylään alkuperäisasukkaineen. Väärässä olin. Paikkaan oli rakennettu turisteja varten muutama tönö muistuttamaan menneiden aikojen loistosta. Toki ilmeisestikin töissä kylässä olevat ihmiset olivat ihan vakuuttavia ja osasivat asiansa, mutta esimerkiksi kylän päällikön lähtiessä iltayhdeksän maissa komea ja pitkä nahkatakki päällä samalla puhelimeen seuraavan päivän futispelistä puhellessaan vei hieman makua tästä kulttuurikokemuksesta.

 Anyway, lauantaiaamupäivän aikana näimme Livingstonen luolan, Botswanan ensimmäisen kirkon perustukset, Livingstonen puun ja muutaman luolamaalauksen. Tuli kyllä huomattua, että tällaiset turistivisiitit eivät ole kirjoittajaa varten: joka paikassa rullataan muiden ehdoilla ja aikatauiluilla, joiden lisäksi kuvia ottaessa hyvää paikkaa joutuu odottamaan vartin ja silloinkin manaamaan aika pahasti suomeksi, että pääsee 50 ihmisen läpi kuvaamaan ne kolme kirahvia siellä jossain kalliossa. Lauantai-illan ohjelma koostui tanssiryhmän esityksistä (pääsin heittämään myös omaa settiä, olivat oikein tyytyväisiä), syömisestä, nuotion ääressä istuskelusta (puheenaiheena pääasiassa USA:n sisäpolitiikka) sekä lopulta kahden muun kaverin kanssa teltassa nukkumisesta. Ihan mukavaa oli.

Sunnuntaille oli lauantain pienoisen flopin jälkeen suuret odotukset. Bussi starttasi kello 10.00 (kerrankin ajoissa, sillä safariajelu oli varattu juuri tietyksi ajaksi) kohti Mokolodin game reservea, eläinsuojelualue tai vastaava lienee lähes oikea käännös. Onnistuin saamaan täydellisen reunapaikan auton päälle rakennetulta kehikolta, johon mahtui noin 12 ihmistä. Hieman kävi sääliksi rekkaan joutunutta 40 ihmisen porukkaa ja varsinkin niitä, jotka joutuivat keskipenkille 8 ihmisen väliin. Nopeus oli valttia tässäkin hommassa. Ajelu lähti käyntiin 11.30 fiilisten ollessa korkealla. Ihmismassa osoitti kuitenkin jälleen voimansa, kun ensimmäinen impala (vähän näytti pieneltä hirveltä) osui näköpiriin. Kolmosluokkalaisten innostus lennokkikilpailun aikana oli pientä verrattuna tähän huutoon, kun puolet antoi kuskille käskyjä pysähtymisestä ja toinen puolisko huuteli 'oh my god'. Ihmekös kun impala pomppi iloisesti karkuun jo hyvän matkan päästä. Ehkä oli kuitenkin hyvä reenata puiston yleisimmän eläimen kohdalla tämä homma, sillä hetken päästä näköpiiriin osui kirahvi. Melkoisen järeä otus noin luonnossa ja varsinkin siitä 10 metristä. Toive gepardin näkemisestä oli yhä mielessä...

... Mutta kun ei niin ei. Reilun tunnin ajelun ja wildebeestin (mikä lie), kudun, monien impaloiden sekä kaukaisen virtahevon näkemisen jälkeen koitti maittava bbq-lounas metsästysmajan tyylisessä paikassa, jonka jälkeen sai vielä vierailla matelijapuistossa jos kiinnostusta riitti. Ihan hieno paikka sekin. Alla vielä todiste siitä, että mikään käärme ei ole liian suuri kesytettäväksi (näyttää kuvassa tietysti pienemmältä kuin todellisuudessa oli). Kokonaisuutena ihan mukava reissu, vaikka totta puhuen tuhannessa pulassa olikin hieman ilmaa. Tulevana viikonloppuna on vuorossa hyväntekeväisyytenä järjestettävä jalkapalloturnaus, jossa pelaan vaihto-oppilaiden porukassa. Mahtava kokemus varmasti, sillä ihmisiä on oletettavasti tulossa paikalle paljon ja pelit pelataan suurella stadionilla. Ainoa huono puoli on, että peli kestää sen 2x45min ja joukkueessamme on tällä hetkellä 10 pelaajaa. Mitali ois hieno, tästä lisää jossain vaiheessa ensi viikkoa.

Mitäs muuta. Saatiin viimein jääkaappi. Kyllä nyt kelpaa ostella jugurttia. Radalla-extra tulee myös aikanaan kunhan materiaalia on kerätty tarpeeksi kunnon tekstin tuottamiseen.