Päivä alkoi aivan normaalilla reittilennolla Helsingistä Frankfurtiin. Komea ja iso kenttä muuten. Kyseisestä betoniviidakosta bongattiin myös Joonas Marjasen täydellinen doppelgänger (terkkuja Joonakselle!). South-African airwaysin lento Johannesburgiin alkoikin sitten taasen huonoimmalla mahdollisella tavalla kun henkilökohtainen viihdekeskus teki PC:t ja heitti täydellisen tiltin kehiin. Onneksi kuitenkin asia korjaantui suhteellisen nopeasti ja loppumatka menikin mukavasti Pyryn vaimeahkoa kuorsausta kuunnellessa.
Johannesburgin kentälle saavuttaessa saatiinkin sitten suuri hämmennys aikaan. 2 tuntia oli aikaa siirtyä Gaboronen portille YHDEN passitarkastuksen läpi. No, paikalliset lentokenttävirkailijat olivat järkevästi sijoittaneet aluksi yhden virkamiehen tsekkailemaan siirtyvien matkustajien passeja. Jokaisen kohdalla pysähdyttiin myös ilmeisesti kertailemaan viime kevään safaritarinoita homman kestosta päätellen. Oma boardauksemme koneeseen alkoi 09:10 ja viimein lähes kahden tunnin odotuksen jälkeen pääsimme 09:09 tarkastukseen josta puolijuoksua portille. Sopivasti viimeisinä koneeseen.
Sir Khaman eli Botswanan ensimmäisen presidentin mukaan nimetty lentokenttä sai kunnian olla viimeisen lentoetappimme päätepiste. Erittäin järkevästi suunniteltu kenttä, jossa ei odotteluita tarvittu ja lomakkeet hoituivat näppärästi ja helposti. Laukut löytyivät minuutin hakemisen jälkeen, josta lähdettiin haeskelemaan yliopiston kontaktia. Vastoin kaikkia Murphyn lakeja oli kaksikin kaveria paikalla 'University of Botswana' -kyltin kanssa.
(Ainoa kuva jonka nappasin ennen iltaa. Kuvassa paikallinen puska)
Lyhyehkön automatkan jälkeen päädyimme yliopiston international officelle hoitelemaan tarvittavia asioita. Henkisesti kerkesin jo varautumaan aivan kammottavaan säätöön, mutta hommasta selvisi yhdellä kaavakkeella ja päälle tarjottiin vielä ruoatkin! Seuraavaksi oli myöskin vuorossa vielä positiviisempi yllätys, kun allekirjoittanut ja Pyry laitettiin samaan kämppään asumaan. Totaalisen tietämättöminä homman todellisuudesta fiilikset kohosivat raketin lailla taivaisiin. How little did we know..
30 tunnin koettelemukset ovat viimein takana ja ensimmäinen pelkoa, kylmyyttä (+3 luvattu, täällähän ei seinissä eristyksiä ole) ja psykedeelisiä fiiliksiä herättävä yö Gaboronen yliopiston ylioppilaskylän (jota muuten sanotaan 'Las Vegasiksi' syystä tai toisesta) huostassa odottaa. Lopuksi muutama ennakoiva kuva seuraavan tekstin yleisestä aiheesta, asumisesta täällä maailman toisella puolen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti