Fear and Loathing in Las Vegas

Elämä alkaa hiljalleen hymyilemään. Toista oli kuitenkin viime perjantaina kun saavuimme tänne yllä näkyvään kylään, jota joku voisi sanoa paikalliseksi hervannaksi opiskelija-asuntojen määrää mukaillen. Kaikki muu onkin sitten hieman toisenlaista. Allekirjoittaneen ja Pyryn huone on siis noin 15 neliön betoni-ihme pienellä väliseinällä ja kahdella identtisellä "huoneella" varustettuna. Yhdestä huoneesta löytyy sänky, pieni pöytä ja vaatekaappi. Toisaalta, mitäs muuta sitä ihminen tarvitsee. Eristyksiä seinissä ei ole ja kun yöllä lämpötila laskee usein 0-4 asteen tietämillä vielä näin talvella (jännä muuten huomata jokaisessa kaupassa olevan talvialet menossa) joutuu nukkumaan menemään aina pitkät housut ja huppari päällä sekä vähintään 2 peittoa/vilttiä kaverina. 

Wc- ja suihkutilat ovat myös oma juttunsa täällä. Vielä pari päivää sitten ennen paikallisten opiskelijoiden saapumista olivat puolet tiloista lukossa ja meidän oli tyytyminen niihin, mitkä auki olivat. Tämä tarkoitti suihkuja täysin kylmällä vedellä, toimimattomia WC-pönttöjä, yleisesti likaisia tiloja ja tuurilla toimivaa vettä. Lämpimästä vedestä sanoi eräs vaihtarikaveri osuvasti: "It's like the fountain of youth. Everyone's heard of it and the rumors grow wild but no one really knows for sure." Tästäkin koitoksesta päästiin yli rautaisella asenteella ja 480 pulan (n. 50e) kauppareissulla. Omistamme nyt kaikkien yleishyödykkeiden (sampoot, käsisaippuat, siivousvälineet ym.) lisäksi myös vedenkeittimen. Kiva keitellä nuudeleita iltapalaksi. Jääkaappi on ollut myöskin tulossa viimeiset 4 päivää, ehkä se kohta. Paikalliset opiskelijat saapuivat siis suurin osa eilen paikalle ja mystiset, lukitut ovet parempiin suihkutiloihin aukesivat. Ongelma kääntyikin aivan päinvastaiseksi tänä iltana uutta suihkua kokeillessa, kun hanasta ei tullut kuin erittäin kuumaa vettä. Parempi se näin kuitenkin.

Kampusalueelta ei tekemistä sinänsä puutu. Illalla voi joko lähteä 200m päässä sijaitseville koripallo-, lentopallo-, tennis- tai jalkapallokentille pelailemaan, käydä lenkillä lähimaastossa tai yksinkertaisesti viettää kämpällä rauhallisen koti-illan Commandon ja Arnold Scharwzeneggerin kanssa. Yleisesti ottaen muut vaihtarit ja myöskin paikalliset ovat kovaa urheiluporukkaa. Eilen pelailtiin myöskin pokeria jenkkien ja ruotsalaisten kanssa. Tavoitteena loppuviikolle on oppia käyttämään paikallisia busseja (15-paikkanen täyteen ahdettu toyota hiace, kuvassa alla. Yksi reissu 3,3 BWP = n. 35 senttiä) ja takseja (10 BWP = n. 1E) joiden avulla paikallinen jazzbaari ja muut istuskelupaikat voisivat tulla tutuiksi. Ei muuten ole niin helppo homma kuin kuulostaa. 

Jotta homma pysyisi edes hieman hanskassa niin lopetan tähän tällä kertaa. Loppuviikosta asiaa kursseista ja muista käytännön asioista!

Training day

Perillä ja hengissä!

Päivä alkoi aivan normaalilla reittilennolla Helsingistä Frankfurtiin. Komea ja iso kenttä muuten. Kyseisestä betoniviidakosta bongattiin myös Joonas Marjasen täydellinen doppelgänger (terkkuja Joonakselle!). South-African airwaysin lento Johannesburgiin alkoikin sitten taasen huonoimmalla mahdollisella tavalla kun henkilökohtainen viihdekeskus teki PC:t ja heitti täydellisen tiltin kehiin. Onneksi kuitenkin asia korjaantui suhteellisen nopeasti ja loppumatka menikin mukavasti Pyryn vaimeahkoa kuorsausta kuunnellessa.

Johannesburgin kentälle saavuttaessa saatiinkin sitten suuri hämmennys aikaan. 2 tuntia oli aikaa siirtyä Gaboronen portille YHDEN passitarkastuksen läpi. No, paikalliset lentokenttävirkailijat olivat järkevästi sijoittaneet aluksi yhden virkamiehen tsekkailemaan siirtyvien matkustajien passeja. Jokaisen kohdalla pysähdyttiin myös ilmeisesti kertailemaan viime kevään safaritarinoita homman kestosta päätellen. Oma boardauksemme koneeseen alkoi 09:10 ja viimein lähes kahden tunnin odotuksen jälkeen pääsimme 09:09 tarkastukseen josta puolijuoksua portille. Sopivasti viimeisinä koneeseen.

Sir Khaman eli Botswanan ensimmäisen presidentin mukaan nimetty lentokenttä sai kunnian olla viimeisen lentoetappimme päätepiste. Erittäin järkevästi suunniteltu kenttä, jossa ei odotteluita tarvittu ja lomakkeet hoituivat näppärästi ja helposti. Laukut löytyivät minuutin hakemisen jälkeen, josta lähdettiin haeskelemaan yliopiston kontaktia. Vastoin kaikkia Murphyn lakeja oli kaksikin kaveria paikalla 'University of Botswana' -kyltin kanssa. 

                                (Ainoa kuva jonka nappasin ennen iltaa. Kuvassa paikallinen puska)

Lyhyehkön automatkan jälkeen päädyimme yliopiston international officelle hoitelemaan tarvittavia asioita. Henkisesti kerkesin jo varautumaan aivan kammottavaan säätöön, mutta hommasta selvisi yhdellä kaavakkeella ja päälle tarjottiin vielä ruoatkin! Seuraavaksi oli myöskin vuorossa vielä positiviisempi yllätys, kun allekirjoittanut ja Pyry laitettiin samaan kämppään asumaan. Totaalisen tietämättöminä homman todellisuudesta fiilikset kohosivat raketin lailla taivaisiin. How little did we know..

30 tunnin koettelemukset ovat viimein takana ja ensimmäinen pelkoa, kylmyyttä (+3 luvattu, täällähän ei seinissä eristyksiä ole) ja psykedeelisiä fiiliksiä herättävä yö Gaboronen yliopiston ylioppilaskylän (jota muuten sanotaan 'Las Vegasiksi' syystä tai toisesta) huostassa odottaa. Lopuksi muutama ennakoiva kuva seuraavan tekstin yleisestä aiheesta, asumisesta täällä maailman toisella puolen.

Lähtöfiiliksiä

Huomenna torstaina 26.7.2012 lähden opiskelijatoverini P. Salakarin kanssa matkalle kohti suurta ja tuntematonta Afrikan mannerta. Ensimmäisenä tavoitteena on päästä Frankfurtin ja Johannesburgin lentokenttien kautta Gaboronen vastaavalle, jossa pitäisi olla vastassa yliopiston kontakti. Luotto tähän on lähes 80%, sillä mm. tiedustelut asunnosta ja opiskeltavista kursseista ovat päätyneet poikkeuksetta vastaukseen ”we’ll see when you get here.” Näillä perusteilla ei olisi mikään aivan totaalinen ihme, että kaveri ei ihan aikataulussa kentällä ole. African time, mon. Yeah right.

Miksi Botswana? Miksi viettää 5 kuukautta täysin vieraassa maassa ja kulttuurissa? Kliseinen vastaus on tietysti kokemuksen ja kielitaidon karttumisen takia. Toisaalta reissu tarjoaa myös näkökulmaa elämään, jota kautta oppii arvostamaan suomalaista hyvinvointikulttuuria entistä enemmän. Maantieteellisen sijaintinsa puolesta Gaborone sijaitsee loistavalla paikalla, josta on helppo tehdä retkiä niin Kapkaupunkiin, Victorian putouksille Zimbabween ja kenties Mosambikin rannikolle vanhalla vuokravolkkarilla Tomas Ledinin soidessa autoradiosta. Botswanassahan pelaa myös jalkapallojoukkue nimeltä ’Nico United’, joka viimeistään vei valinnan tähän De Beersin timanttikaivosten rikastuttamaan maahan Etelä-Afrikan ja Euroopan kohteiden edestä.  Paikalliset oluet ovat kuulemma myöskin vertaansa vailla.

Turha sitä varmaan enempää on jaaritella vielä tässä vaiheessa ennen kuin on oikeasti jotain kerrottavaa. Laukku on pakattu, pohjatietoa maasta löytyy ja 11 tunnin maratonlento odottaa matkustajaansa. Ainoa mikä tässä vaiheessa huolettaa on Pyryn kielitaito. Kaveri osaa huhujen mukaan tilata ruokaa ja ostaa junalipun, mutta se taitaa olla siinä. Eiköhän se tästä. Lopuksi vielä yksi video internetin ihmeellisestä maailmasta.

525 600 aka youtube-video Gaboronesta